Saaristossa on helppo päästä kesätunnelmaan. Riittää kun katselee vihreänä välkkyvää merta, ohi kiitäviä veneitä, hitaasti lipuvia purjeveneitä tai karujen kalliorantoja honkia, jotka ovat kasvaneet ja selviytyneet saariston aurinkoisissa ja tuulisissa sääolosuhteissa. Pilvisenä sunnuntaipäivänä matkustin pohjoisella Saaristomerellä sijaitsevaan Iniön Norrbyn kylään.
Norrby sijaitsee alle tunnin matkan päässä Kustavista, josta MS/Aura-niminen lautta kuljettaa minut ensin Jumon saarelle. Kannvikin satamasta ajan saaren päähän ja jatkan vielä lossilla Skageniin.
Merimatkalla on hyvä tilaisuus ihailla saaristomaisemia lautan kannelta. Iniössä on rantaviivaa yli 700 kilometriä ja se muodostuu yli tuhannesta saaresta ja puuttomista luodoista.
Jos ajatuksissasi on tulla kesällä saaristoon, niin sopivia yhteyksiä kannattaa etsiä esimerkiksi lautta.netin reittioppaan avulla.
Iniön saarten asutus
Pysyvää asutusta tänne Iniöön syntyi Ruotsista tulleiden siirtolaisten myötä keskiajalla, viimeistään 1300-luvun tienoilla. Norrbystä kasvoi ajan myötä Iniön suurin kylä. Noin 1500-luvun puoleen väliin mennessä täällä sijaitsi yksitoista taloa. Kyläläiset saivat tuolloin elantonsa kalastuksesta ja maanviljelystä.
Nykyään merenkulusta ja matkailusta elävässä Iniössä asuu vakituisesti runsas kaksisataa asukasta ja saarista kymmenellä on ympärivuotisia asukkaita. Kesäkuukausina asukasluku kuitenkin kasvaa olennaisesti.
Mitään väenpaljoutta Norrbyn kirkonkylässä ei silti ole havaittavissa, vaan saan liikkua kylätiellä aika rauhassa. Aina välillä ohi vilahtaa kuitenkin Saariston Rengastietä pitkin ajavia pyöräilijöitä.
Saariston Rengastien matkailureitti on noin 250 kilometriä pituinen ja sen varrelle osuu monia saaristokyliä, joiden varrelle voi myös yöpyä esimerkiksi hotellissa, mökissä tai vaikka bed and breakfast -tyyppisissä majoituksissa. Saariston Rengastien reitillä kulkee yksi yhteysalus, kolme lossia ja neljä lauttaa. Iniön länsirannalta Dalenista liikennöivä yhteys Houtskarin Mossalaan on ainut maksullinen yhteys.
Kyläsatamassa
Norrbyn kylään saapuu vierailijoita lauttojen lisäksi myös veneillä ja näköjään ilmojenkin halki. Kylän 40-paikkaisessa vierasvenesatamassa näen purjeveneiden vierelle kiinnitetyn punaisen vesitason. Vesitasoilla lentämiseen löytyykin varmaan otolliset olosuhteet täältä tuhansien järvien maasta, sillä nousu- ja laskeutumispaikoista ei liene pulaa.
Vierasvenesatamassa on palveluita veneilijöiden lisäksi myös satunnaisille matkaajille. Meren läheisyydessä voi ruokailla, kahvitella tai käydä pistäytymässä jo vuodesta 1921 toimineessa kyläkaupassa.
Kirkko kylän keskellä
Satamasta tullessani käyn kurkistamassa myös sisälle paikalliseen kirkkoon. Iniön harmaakivikirkon rakentamisesta on vastannut maineikas kirkonrakentaja Mikael Piimänen. Hänen kädenjälkensä on näkynyt etenkin monessa Varsinais-Suomen kirkossa, muun muassa Yläneen Pyhän Olavin kirkossa.
Vuonna 1880 Iniön kirkossa roihusi tulipalo tuhoisin seurauksin. Kirkko kuitenkin saneerattiin tornia myöten. Punaruskean tornin huippuun on haettu samaa tyyliä kuin on arkkitehti C.L. Engelin suunnittelemassa Turun tuomiokirkossa.
Kuninkaan käskystä kirkon rakennusvuodet ja viimeisen Suomea hallinneen Ruotsin kuninkaan Gustaf IV Aadolfin nimi kaiverrettiin kirkon sisäänkäynnin yläpuolelle.
Iniöstä saadut ensimmäiset tiedot ajoittuvat 1500-luvulle, jolloin saarella on ollut vielä puinen kappeli. Norrbyssä on ollut ainakin kaksi kirkkoa ennen tätä nykyistä kivestä ja tiilestä valmistettua kirkkorakennusta.
Vuosien 1797-1800 aikana rakennetun kirkon länsipuolella oleva kellotorni on kolmikerroksinen ja kirkon itäpuolelta löytyy satulakattoista runkohuonetta matalampi sakaristo. Näyttävä alttaritaulu on taidemaalari Vivi Munsterhjelmin maalaama ja se kuvaa paimenten kumarrusta.
Iniön kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1801 ja se nimettiin vastasyntyneen Ruotsin prinsessan mukaan Sophia Wilhelmina -kirkoksi.
Norrbyn luontopolulla
Noin kilometri kirkolta Skagenin lossilaiturin suuntaan lähtee mutkittelemaan Norrbyn luontopolku. Aivan maantien varresta lähtevälle luontopolulle tulee matkaa edestakaisin noin viisi kilometriä ja se kulkee kuusimetsien läpi kohti kallioista mäntymetsikköä. Reitin varrella olevat kosteikot saa ylitettyä pitkospuita pitkin. Luontopolku on melko helppokulkuinen, mutta kostealla ilmalla kalliot saattavat olla liukkaita.
Etenen luontopolulla valkoisia maalimerkkejä seuraten. Polun vieressä näen linnunpöntön, joka on tarkoitettu vähän isommalle siivekkäälle. Viirupöllön pöntöstä ei pilkistä mitään ulos, joten en tiedä onko siellä asukkaita vai ei. Kurkistella en viitsi, sillä kuka tietää, vaikka autiolta näyttävässä pöntössä olisi yöaktiivinen pöllö päiväunillaan. Vastassa voisivat olla pöllön veitsenterävät kynnet ja nokka.
Iniössä pesii varmuudella ainakin 75 eri lintulajia; muun muassa tukkakoskeloja, huuhkajia, nokikanoja, hiirihaukkoja, merikihuja ja kivitaskuja.
Esihistoriallinen Kasberget
Saaristomeri on ollut esihistoriallisena aikana nykyistä korkeammalla. Maankohoamisen myötä esiin tulee vähitellen uusia luotoja ja kareja. Iniön korkein paikka Kasberget on noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella. Täältä on löydetty useita rautakauden ja rautakautta edeltäneen pronssikauden hautoja sekä rautakaudelle ajoittuva pronssinen rannerengas. Viereiseltä Jumon kylän Borgholmin saarelta on puolestaan löydetty muinaislinnan jäänteitä. Muinaislinnoja arvellaan olevan käytetty etenkin rautakaudella puolustus- ja pakopaikkoina.
Viikinkien reitin kerrotaan kulkeneen Tanskasta ja edenneen Ruotsin rannikon kautta Ahvenanmaalle ja sieltä edelleen Hiittisten saaristoon. Mielenkiintoista olisi tietää, kulkiko viikinkien muinainen Idäntie, Austrvegr myös Iniön saarten lomasta?
Kasbergetillä on Norrbyn luontopolun kääntöpaikka. Ennen paluumatkaa kannattaa kuitenkin nousta lintutorniin. Ylhäältä avautuu hieno maisema Iniön saariin ja kirkkaalla säällä huipulta voi kuulemma nähdä aina Ahvenanmaan Brändöhön asti. Ja jos on oikein onni matkassa, saattaa päästä todistamaan vaikka ylvästä merikotkaa kalastuspuuhissa.