Nyt kun tuuli vihmoo ulkona ja talvi kangistaa kylmyydellään, on oikea aika palata viime kesän tai pikemminkin alkusyksyn matkakohteeseeni. Viime kesä oli säiden suhteen erikoinen. Sadetta riitti koko kesälle, mutta osin elokuu ja syyskuu olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Ei siis välttämättä harmittanut, jos loma osui tuohon ajankohtaan. Syyskuussa matkasin Seinäjoen, Lapuan, Kauhavan ja Kokkolan kautta päämäärääni Perämeren rannikolle, paikkaan, jonka syntyhistoria muistuttaa meitä luonnossa jatkuvasti käynnissä olevasta muutoksesta.
Kivikauden loppuvaiheessa eli viimeistään 1500 ennen ajanlaskun alkua, maa alkoi kohota merestä Perämeren alueella vesimassojen vapautuessa. Kalajoen seutua asuttivat aluksi saamelaiset, myöhemmin paikan löysivät myös hämäläiset ja satakuntalaiset.
Seudun vanhimpien kylien on arvioitu syntyneen 1300-1400 luvulla. Kalajoella elettiin aluksi maanviljelyn, kalastuksen ja hylkeenpyynnin turvin. Maakallan saaresta tuli alueen kalastustukikohta, jonne rakentui useita kalamajoja.
Kallakarit, Maakalla ja Merikalla sijaitsevat Perämerellä vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä mantereelta. Näiden saarien erikoisuutena on niiden itsehallinto, joka on peräisin 1700-luvulta, Ruotsin vallan ajalta, jolloin saarten hallinto luovutettiin kalastajille. Karien ylintä valtaa käyttää karikokous. Oikeudellisiin, itsehallinnollisiin yhteisöihin ne eivät kuitenkaan kuulu.
Saavuin kohteeseeni Kalajoelle yöllä sankassa sumussa. Ajomatka Varsinais-Suomesta Pohjois-Pohjanmaalle kesti taukoineen noin yhdeksän tuntia. Lomaani varten olin varannut mökin tai paremminkin loma-asunnon, jossa oli mielestäni kaikki tarpeellinen: ruoanlaittomahdollisuudet, sauna, kunnon vuode ja riittävästi väljää tilaa.
Vaikka lomalta usein odottaakin uusia kokemuksia ja seikkailuja, olennaisinta on kaiketi se, että on ylipäätään poissa normaalista, tutusta ympäristöstä. Uusi ympäristö antaa yleensä tilaa myös uusille ajatuksille ja vapauttaa voimavaroja lomanjälkeiseen arkeen. Näin ainakin, jos ei lataa lomalleen kohtuuttomia odotuksia.
Lomatunnelmasta inspiroituneena pistäydyin matkallani katselemassa myös vuoden 2014 loma-asuntomessujen satoa. Loma-asunnot ovat nykyään jo niin hyvin varusteltuja, että ero asuin- ja lomarakentamisen välillä näkyy enää hiuksenhienona.
Olin etukäteen päättänyt ulkoilla matkani aikana mahdollisimman paljon. Ulkoilun päätteeksi oli mukava istuutua syömään retkieväitä Kalajoen hiekoille, jossa varpaat upposivat pehmeään santaan ja merinäköala tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin.
Kalajoen hiekkasärkkien korkeimmat kohdat tulivat näkyviin merestä noin tuhat vuotta sitten. Dyynien syntymistä ovat edistäneet maankohoamisen lisäksi riittävän voimakkaat tuulet ja hiekkaa sitova kasvillisuus. Hiekkadyynien ydinalue on noin kolmen kilometrin pituinen ja korkeimmillaan dyynit kohoavat kahdenkymmenen metrin korkeuteen. Rannan tuntumaan 300-500 vuotta sitten kehittynyt dyyniketju tunnetaan Herrain- ja Tuomipakkoina.
Tuulet, aallokot ja maankohoaminen ovat vaikuttaneet siihen millaiseksi tämä miltei 1200 hehtaarin lentohietikkoalue on muodostunut. Maa jatkaa täällä yhä kohoamistaan. Nykyisen hiekkasärkkien alueen syntymiseen on saattanut vaikuttaa 1800-luvulla toteutetut metsähakkuut, jotka saivat hiekkakankaat liikkeelle.
Kaivoin usein iltaisin pyörän varastosta ja lähdin dyyneille katselemaan merielämää: ohi lipuvia purjelautailijoita, kaukana kulkevia aluksia ja merta, joka näyttäytyi aina erivärisenä säästä ja vuorokaudenajasta riippuen.
Meren rannasta saattoi löytää hiekkasaaria, joihin pystyy kulkemaan jalan. Kun hiekkamaa ja meri ovat miltei samassa tasossa, tulee tunne kuin kävelisi vetten päällä.
Uimareita ei tuolloin rannalla juuri näkynyt, vaikka auringossa oli syyskuun alussa noin 25 astetta. Tärkein sesonki oli tietysti mennyt jo silloin ohi. Merivesi on myös ilmoista huolimatta aina hiukan viileä ja jos uida aikoo, näillä matalilla rannoilla joutuu kahlaamaan aika pitkän matkaa.
Kalajoki on monipuolisen luontotyyppivalikoimansa ansiosta linnustoltaan rikasta aluetta. Runsaan ja monilajisen pesimälinnuston lisäksi Kalajoen rannikko tarjoaa levähdyspaikan tuhansille muuttolinnuille.
Täällä voi tehdä havaintoja esimerkiksi lapintiiroista tai karikukoista. Joskus jos onni potkaisee voi nähdä harvinaisiakin lintulajeja, kuten arokotkan tai lumihanhen. Myös laulujoutsenia voi täällä Pohjanlahden rannikolla päästä ihastelemaan. Asenteiden muuttumisen myötä tämä aiemmin rauhoitettu kansallislintumme pesii nyt koko Suomessa ja on lisääntynyt nelikymmenluvun paristakymmenestä lintuparista kuuteentuhanteen.
Joutsenia on hauska katsella, kun ne pitkä kaula upoksissa kiskovat vesikasveja ravinnokseen niin, että niiden takaruumis pysyy veden pinnalla. Nämä kaksi laulujoutsenta näyttäytyivät ensin komeana parina taivaalla, jonka jälkeen ne laskeutuivat jyrkästi jarrutellen veden pintaan.
Merielämään voi Kalajoella päästä tutustumaan myös maalta käsin. Kalajoen meriluontokeskuksesta löytyy muun muassa sukellussimulaattori Botnia, jolla voi tehdä sukelluksen Perämeren vedenalaiseen luontoon. Mitä kaikkea merenalainen maailma pitää sisällään; se täytyy itse kokea.
Meriluontokeskuksesta voi ostaa myös karttoja ja saada vinkkejä alueen luontokohteisiin.
Kalajoen matkailukeskuksen ja Kalajokisuun väliselle hietikkoalueelle on muodostunut arvokas 900 hehtaarin laajuinen lintualue, jonka luontokohteet kuuluvat osin lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -suojelualueverkostoon.
Hiekkasärkkien läpi kulkevaa reittiä pitkin voi vaikka lähteä patikoimaan Vihaslahdelle. Siellä on mahdollista nähdä useita lintulajeja ruokailemassa ja pesintäpuuhissa. Alue kuuluu Vihaslahti-Keihäslahti luonnonsuojelualueeseen. Lahden poukamasta löytyy lintutorni, kota ja tulentekopaikka. Mukaan luontoretkelle kannattaa varata ainakin riittävästi juotavaa sekä kiikari että kamera, ihastelua ja ikuistamista varten. Jotkut kuvauskohteet ovat haastavampia kuin toiset, joten kärsivällisyydestäkään ei ole haittaa.
Yksi omista kuvattavistani lensi ensin pitkään kukasta kukkaan ja asettui sitten lankulle sulkien kauniit siipensä suojakseen. Pieneksi silmänräpäykseksi se aukaisi ne ja joutui kamerani vangitsemaksi.
Syyskesän luontoretkellä voi törmätä esimerkiksi tähän perhosmaailman kaunottareen. Neitoperhosen tunnistaa sen värikkäistä silmätäplistä. Täplät suojelevat perhosen elämää, saaden sen näyttämään vihollisen silmissä uhkaavammalta.
Koska päiväperhoset kasvavat melko kookkaiksi, ne tarvitsevat paljon tilaa sekä ravinto- ja mesikasveja. Perhoslajit, jotka ovat valikoituneet imemään mettä tietyistä lajeista ovat vaarassa kadota, mikäli ravintokasvillisuus vähenee. Myös heikosti liikkuvat perhoslajit ovat uhattuna.
Yksi syy kasvillisuuden vähenemiseen on tehomaatalous, joka on kasvattanut peltoalaa ja vähentänyt samalla avoimien niittyjen ja pientareiden pinta-alaa. Niiden kasvilajisto on muuttunut myös yksipuolisemmaksi ja vieraslajit ovat vallanneet alaa alkuperäisiltä niittylajeilta.
Hyönteisten häviäminen horjuttaa ekosysteemin tasapainoa ja on uhka perhosten lisäksi usealle muullekin eliölajille. Myös ihmisten ravintokasvit tarvitsevat levitäkseen pölyttäjiä.
Illan tullen Kalajoen hiekat hiljenivät ja ilmassa alkoi olla syksyn tuntua. Usein iltakävelylle lähtiessäni piti jo kaivaa lämpimämpää päälle.
Hiekkarannalla kuljeskellessani löysin yleensä aina jotain meren tuomaa ja luonnonmuovaamaa, kuten simpukoita, eri muotoisia kiviä ja ajopuita. Vaikka hiekkasärkillä olikin yöllä hiljaista, sen rannat eivät kuitenkaan autioidu edes yöksi; hiekan alla on aina elämää.
Lämpötilan laskiessa syysyönä nollan tuntumaan sammakot lakkaavat syömästä ja vaeltavat kohti talvehtimispaikkaansa. Ne talvehtivat muun muassa merenlahtien pohjamudassa. Hyvä talvehtimispaikka houkuttelee paikalle jopa satoja sammakoita.
Kun aurinko alkoi iltaisin laskea mailleen, vetäydyin loma-asuntooni suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaa, saunomaan ja illastamaan.
Hiekkasärkkien alueella on valittavana ruokailumahdollisuuksia eri makuihin ja iltaohjelmaa löytyy kohtalaisen hyvin myös sesonkiajan ulkopuolella. Jos sadepäivä osuu kohdalle, voi lähteä rentoutumaan esimerkiksi kylpylään tai tutustua lähiseudun kulttuuritarjontaan.
Kalajoki on kuitenkin ennen muuta luontokohde, joka hakee vertaistaan. Täällä voi heittää hyvästit aikatauluille ja velvollisuuksille ja keskittyä nauttimaan luonnon energisoivasta ja eheyttävästä vaikutuksesta.