Pimeä syksyilta ja vanha kartano, jossa olet yksin, ainoana vieraana…
Saattaa kuulostaa elokuvan juonelta, mutta minulle siitä tuli täyttä totta matkustaessani Somerolle Härkälän kartanoon.
Lauantai-iltapäivällä lähden ajamaan Salosta kohti Someroa. Näkyvyys tiellä 52 on vesisateen tähden todella heikko ja joudun siksi hidastamaan vauhtia. Voimakas vesikuuro päättyy onneksi nopeasti. Samassa näen, kuinka tien ylitse kaareutuu näyttävä sateenkaari. Se on kuin piste i:n päälle värikkään syysluonnon keskellä.
Aatelisperheiden aika
Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen kaarran kartanon pihaan. Vien laukut huoneeseeni ja lähden tutkimaan ympäristöä.
Täällä Härkälän kylässä on ollut aikanaan vain kolme taloa ja niiden kaikki asukkaat kuolivat 1580-luvulla ruttoon. Autioiduiksi merkityt tilat liitettiin läänitykseen, joka annettiin Somerolta ratsumestari Anders Larsson till Botilalle, joka toimi kuninkaan sotaeverstinä ja Viron käskynhaltijana. Kylän talot yhdistettiin kartanoksi.
Kartano löytyi ensi kertaa rälssitilojen luettelossa säterikartanona vasta 1613-1614, vaikka sen uskotaan olleen olemassa jo vuosia tätä ennen. Härkälä oli ensimmäinen kuningas Sigismundin aikaan perustettu säterikartano.
Kartanoa hallitsivat 1700-luvulla Larssonista periytyneet aatelisperheet aina vuoteen 1746. Seuraavat 30 vuotta sillä oli useita eri omistajia, kunnes vuonna 1777 kapteeni Nils Burtz osti sen. Kun Burtzin tytär Lovisa avioitui laamanni Carl C. Caddin kanssa, kartanossa elettiin loisteliasta elämää, johon kuului palvelijoita, kanslisteja, kirjureita, talousmamselleja ja kamarineitsyeitä.
Kartanolla on ollut useita käyttötarkoituksia
Härkälän vanhimmat rakennelmat ovat 1500- ja 1600-lukujen vaihteesta peräisin olevat holvikellarit, jotka rakennettiin ensimmäisen kartanorakennuksen yhteyteen. Holvit löytyivät aikanaan kartanon rantarakennuksen alta, ja ne ovat toimineet ruokavarastoina ja aarteiden säilytyskammioina.
Härkälän kolmannen päärakennuksen on rakennuttanut Emil R. Gammal 1882. Päärakennuksessa on kolmisenkymmentä huonetta ja yläkerrasta löytyy vielä viidensadan neliön suuruinen ullakkotila.
Vuonna 1905 valtio osti Härkälän tilan ja palstoitti sen. Viisitoista vuotta myöhemmin Someron kunta osti edelleen pienemmäksi lohkotun tilan kunnalliskodiksi, jona se toimi yli puolen vuosisadan ajan. Sen jälkeen päärakennuksessa palveli nahkaompelimo. Tämän jälkeen Härkälä on ollut kahdella yksityisomistajalla, joista jälkimmäiset peruskorjasivat viisi vuotta sekä kartanoa että sen parin hehtaarin suuruista puistoa.
Elämänpuu
Härkälän pääsisäänkäynti kulkee valoisan lasikuistin halki, jonka kattoon taiteilija Pirkko Mäkelä-Haapalinna on maalannut preussinsinisen Elämänpuun. Se kuvaa Härkälän kartanon vanhaa pihatammea, joka on elänyt satoja vuosia, läpi kartanon vaiherikkaan historian.
Lasikuistin takaa löytyy aulatila, jossa seisoo yli puolen huonemitan korkuiset posliinivaasit. Kiinasta ja Japanista peräisin olevat esineet ovat olleet omistajien pitkäaikainen harrastus.
Enkeleitä ympärillä
Härkälän kartanon suuressa salongissa on esillä enkelimaalaus, joka on pelastettu Someron aikaisemmasta kirkosta.
Enkeliaiheista taidetta löytyy kartanosta enemmänkin. Kartanossa on myös kuvattu elokuva, jonka nimessä esiintyy enkeli. Jörn Donnerin romaaniin perustuva elokuva ”Angelan sota” kuvattiin Härkälän päärakennuksessa vuonna 1984. Sen tarina sijoittuu Lapin sodan aikaan ja siinä lottana toimiva Angela Anders rakastuu saksalaiseen sotilaaseen. Angelan sodassa Härkälä esitti sotilassairaalaa. Pieni totuuden siemen elokuvasta löytyy siinä mielessä, että kartanon toimiessa kunnalliskotina, sen viereen rakennettiin sairasosasto, josta tuli myöhemmin kulkutautisairaala.
Härkälän kartano on toiminut myös kauhun näyttämönä 1800-lukuun sijoittuvalle kansainväliselle vampyyrielokuvalle.
Kartanonomistajasuku
Salongin pianon päältä löytyy valokuvakehys, joka kuvaa vuonna 1888 avioituneita prinsessa Ebba Bernadottea ja hänen puolisoaan prinssi Oscar Bernadottea, joka oli kuningas Oscar II:n poika. Prinsessa Ebba oli omaa sukuaan Munck af Fulkila.
Alun perin nimi oli käytössä vanhalla aatelissuvulla, joka sammui 1700-luvulla. Nuorempi suku on lähtöisin Somerolta ja se omisti täällä useita kartanoja.
Härkälän kartanon peruskorjauksessa salit ja salongit entisöitiin 1800-luvun tyylin mukaisiksi. Kartano on paitsi historiallinen matkakohde myös juhla-, kokous- ja majoituspaikka. Yläkerran kartanogalleriassa järjestetään lisäksi taidenäyttelyitä.
Kartanon entisöinnissä pinkopahvikerroksesta löytyi vanhoja, kollegireistraattori Gammalin aikaisia kattomaalauksia, jotka entisöinnissä jätettiin uusien pahvikerrosten alle. Koristemaalaukset kopioitiin ja palautettiin pääsalin kattoon.
Kun ilta Härkälässä alkaa pimetä, lähden tutkimaan kartanon ruokasalia, josta löytyy leikekirja ja artikkeli täällä entisöintiä tehneestä Eeva Ojasesta. Hänen hyytävältä tuntuvia kokemuksiaan on valotettu Forssan lehdessä.
Yliluonnollisten voimien vaikutuspiirissä?
Kerran remonttimiesten jo lähdettyä, Eeva Ojanen oli jäänyt ainoan avaimen kanssa yksin kartanoon. Hetken kuluttua pääoveen koputettiin. Asiakas ja hänen aviomiehensä olivat valmiit hakemaan Ojasen entisöimiä tuoleja. Ojanen päästi vieraat sisään ja jäi juttelemaan heidän kanssaan työhuoneensa viereen.
Yhtäkkiä lähellä olevasta kirjastosta ilmestyi vanha mies laahustaen käytävää pitkin. Ojanen oli suutahtaen kysynyt mieheltä, ”mihin sinä olet matkalla?”. Asiakas kääntyi katsomaan Ojasta ihmetellen. ”Eikö sinun pitänyt olla yksin?”
Vanha ajurintakkiin ja saappaisiin pukeutunut mies ei reagoinut kysyttäessä, vaan eteni avoimista ruokasalin ovista sisään ja katosi jäljettömiin. Pariskunnan aviomies kääntyi naisia kohti ihmetellen, ketä he oikein tarkoittivat, sillä hän ei nähnyt käytävällä mitään.
Ojasen oudot kokemukset eivät jääneet tähän. Usein hänen yksin jäädessään täynnä tavaraa olevalta vintiltä kuului tavaroiden raahausääniä, vaikka siellä ei käytännössä olisi pitänyt pystyä edes liikkumaan. Niinä kertoina Ojanen kertoi säätäneensä radiota kovemmalle.
Oudoilla tapahtumilla myös muita kokijoita
Ennen Härkälän remontin valmistumista sekä omistajat että asukkaat ovat kokeneet kartanon huoneissa kylmenemistä ja kuulleet askeleita ja laahausääniä sellaisissa paikoissa, joissa ei ole sillä hetkellä liikkunut ketään.
Valtaosalle edellisen kaltaisista tapahtumista löytyy yleensä jokin luonnollinen selitys. Osa kokemuksista jää kuitenkin ilman järjellistä vastausta. Kukin tulkitsee niitä sitten omalla tavallaan. Jos kuoleman käsittää siirtymänä tilasta toiseen tai ajasta ikuisuuteen, niin kuin sanotaan, se todennäköisesti lujittaa myös uskoa yliluonnollisen olemassaoloon.
Yö kartanossa
Kartanossa yöpymistä varten olen varannut huoneen, jonka kylpyhuoneesta avautuu ovi suurelle terassille. Terassilta on suora näkymä vastakkaisella puolella olevalle Kirkkojärvelle.
Someron yö on miltei hiirenhiljainen. Kevyt tuulen vire saa ihon nousemaan vilunväreille, joten siirryn kartanohuoneessa olevaan saunaan lämmittelemään.
Saunan jälkeen uni alkaa painaa silmiä. Sammutan valot ja yritän nukahtaa. Toinen silmä auki tarkkailen huonetta, josko yön pimetessä alkaisi tapahtua jotain. Vaikka kuinka yritän pysyä hereillä, niin näkymä pienenee ja pienenee, kunnes lopulta nukahdan.
Nukuin lopulta yöni aika rauhallisesti ja vaikka historiallisessa kartanossa olikin hyvin poikkeuksellinen tunnelma, se ei tuntunut painostavalta. Itse en onnistunut pääsemään osalliseksi mihinkään yliluonnolliseen, mutta täytyy sanoa, että kokemuksena kartanovierailu oli silti jännittävä ja säilyy varmasti muistoissa.
Viikonloppuna käväisin katsomassa myös Salon taidemuseo Veturitallissa taiteilija Alexander Reichsteinin näyttelyä.
”Ajan myötä” -nimisen näyttelyn hahmojen kautta saattoi eläytyä, vaikka 1800-luvulla eläneiden ihmisten aikaan, jolloin Härkälän kartanon nykyinen päärakennuskin näki päivänvalonsa.