Lassanderin talo on rakennettu vuonna 1748 ja se on yksi Kokkolan vanhimpia säilyneitä rakennuksia. Talon rakennusvuosi on löydetty kaiverrettuna yläkerran hirsirakenteesta.
Rakennus oli jo saanut purkutuomion, kunnes arkkitehti Krister Korpelan aloitteesta perustettiin toimikunta, jonka aikaansaannoksesta talo siirrettiin uudelle paikalleen tänne Pitkänsillankadulle.
Lassanderin talo on ollut oman aikansa moderni kaksikerroksinen, satulakattoinen rakennus, jonka hollantilaiset, lasitetut kattotiilet on saatu kauppalaivojen paluulastina. Talon siirron yhteydessä yhdistettiin kerrokset, jotka olivat olleet ennen erillisiä asuntoja. Yläkerran kustavilaistyylinen sinivalkoinen salihuone on maalattua sabluunan avulla.
Meri antoi elannon
Pohjanmaan rannikkoseudulla on ollut taitavia veneenrakentajia aina keskiajalta lähtien. Veneitä rakennettiin talonpoikaispurjehduksen lisäksi kalastustarkoitukseen. Kaupunkien perustamisten myötä alusten tarve ja niiden koko kasvoivat. Keskeisiä paikkoja laivarakentamiselle ovat olleet Pietarsaari ja Kokkola.
Täällä Kokkolassa on ollut 1700-luvulla ainakin kolme laivanrakennus- ja korjaustelakkaa. Laivarakennuksesta haettiin lisää toimeentuloa, koska maatilat eivät sitä yksin kyenneet tarjoamaan. Laivoja pystyttiin tekemään täällä halvemmalla paitsi sivutoimisuuden tähden, niin myös siksi, että puutavaraa oli runsaasti niin laivanrakennukseen kuin tervanpolttoonkin. Laivoja tehtiin myös vientiä varten Tukholmaan, Göteborgiin, Kööpenhaminaan ja Englantiin.
Makuuhuonetta käytettiin yleisesti 1700-luvulla talon edustustilana, koska se oli huone, jota pidettiin aina lämpimänä. Lassanderin talon vadelmanpunaisessa Naisten huoneessa on senkin päälle aseteltuna hieno pienoismalli märssykreijarista. Kreijarit olivat 1400–1700-luvuilla käytössä olleita purjealuksia.
Talon muodon mukainen takka
Lassanderin talossa on yhteensä kahdeksan huonetta; neljä molemmissa kerroksissa. Yläkerrassa on eteinen, sali sekä kaksi kamaria. Alakerrasta löytyy eteinen, sali, kamari ja keittiö. Keittiön takka on tehty Neristanin talon 126 mallin mukaiseksi.
Keittiön esineistöä
Keittiön pöydälle on asetettu lakanarulla sekä puinen mankeli, johon on taidokkaasti veistetty vuosiluku 1761. Takana pilkistää puinen olutkolpakko. Leipomon lisäksi Johan Lassanderilla on ollut aikanaan viinatehdas talon piharakennuksessa.
Täällä Lassanderin talossa ovat asuneet leipurimestari Johan Lassanderin lisäksi Ahlan kauppiasperhe, johon kuului muun muassa J.V. Snellmanin äitipuoli Catharina Sofia Ahla.
Catharina Ahla kuului Pohjanmaan mystikoihin. Pohjanmaan mystikot oli uskonnollinen liike, joka vaikutti Pohjanmaalla 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin asti. Liikkeen taustavaikuttaja oli luonnontieteilijä Jakob Böhme, joka oli kokenut useita mystisiä näkyjä. Näyt innoittivat Böhmeä kirjoittamaan esseitä, jotka levisivät lopulta ympäri pohjoista Eurooppaa.
Kuvausongelmia
Yläkerran kustavilaisen salin kellanvärisellä seinälle on ripustettu taulu, joka kertoo Ruotsin kuninkaan vierailusta täällä 20.heinäkuuta vuonna 1752. Useimmissa talon huoneissa on alkuperäiset lattialankut, joista kulunut pinta on höylätty pois.
Talon eteisessä yritän ottaa kuvaa vanhoista matka-arkuista, mutta kamerani meneekin yllättäen täysin sekaisin. Kuviin tulee aivan kummallisia heijastuksia ja lopulta minun on pakko luovuttaa.
Epävirallisen tiedon mukaan eteinen on juuri se paikka, jossa täällä Lassanderin talossa on koettu selittämättömiä asioita, muun muassa askelien ääniä, vaikkei talossa ole ollut ristin sielua. Myös eilen vierailemani Roosin talo ei ole vastaavalta säästynyt. Museon sulkeutuessa museotyöntekijä oli yrittänyt sulkea ullakon ovea, mutta jokin tuntui vetävän sitä vimmatusti toiseen suuntaan. Niimpä museotyöntekijän kollega oli kivunnut ullakolle tutkimaan tilannetta. Hänkin yritti vetää ovea kiinni, muttei ollut onnistunut. Vasta kunnes hän huusi: ”Karl Herman Renlund, päästä irti!”, oli ovi vapautunut.
Silta yli synkän virran
Päivä Kokkolassa kuuluu nopeasti kuvaillessa ja vanhaa puutaloidylliä ihmetellessä. Pian onkin jo ilta ja maisema tummenee.
Kokkolasta takaisin Kalajoelle ajellessa pysähdyn katselemaan Himangalla Lestijoen kuohua, jonka yli kulkeva silta on tunnelmallisesti valaistu. Tällä sillalla nykyisyys kohtaa hauskalla tavalla menneisyyden, sillä sillan runkoon kiinnitetty pyöreän muotoinen kuva kertoo siitä miltä täällä on ennen muinoin näyttänyt.
Meren läheisyys on tuonut tänne Pohjanmaalle huomattavaa rikkautta menneinä vuosina. Nykyisin alue on mielenkiintoinen paitsi kulttuurihistoriansa myös luontoarvojensa tähden. Esimerkkinä vaikka tämä yläjuoksultaan talvisin sulana pysyvä Lestijoki, joka on maakunnan merkittävin koskikarojen talvehtimisalue ja meritaimenen viimeisimpiä luontaisen lisääntymisen alueita Pohjanmaan rannikkoalueella.
Menomatkalla, maalaismaisemien viilettäessä ohi, en vielä tiennyt mitä matka tänne Pohjanmaalle tulisi pitämään sisällänsä. Mikäli suuntaa lomallansa vähemmän perinteiseen talvilomakohteeseen, on aina riski, että aika alkaa käydä pitkäksi. Etenkin, kun moni nähtävyys Suomessa sulkee ovensa juuri talven ajaksi. Joskus spontaanius kuitenkin palkitaan ja löytääkin jotain sellaista, jota ei olisi edes ymmärtänyt etsiä.