Talven vaihtuessa kevääksi matkustin Tammisaareen, jonka vanhan kaupungin mutkikkaat ja kapeat kujat ja koristeelliset puutalokorttelit kertovat hyvin kaupungin vaiherikkaasta historiasta. Tammisaaren historia ulottuu kauas vuoteen 1546, jolloin sille annettiin kaupunkioikeudet.
Kaupunkioikeudet myöntänyt kuningas Kustaa Vaasa suunnitteli Tammisaaresta aikanaan satamakaupunkia, josta olisi Itämeren kaupan kilpailijaksi Tallinnalle. Vaikutteita merenrantakaupungin elämään toi mitä oletettavimmin myös Tammisaaren vierestä kulkenut ja valtakunnat yhdistänyt Kuninkaantie. Sitä pitkin matkasivat kuninkaat, kuninkaiden kuriirit, piispat, porvarit, sotilaat ja taiteilijat.
Tammisaari on yksi Suomen parhaiten säilyneistä puutalokaupungeista. Barckenin niemeltä, keskiajalle tyypillisen vapaamuotoisen katuverkon varrelta, löytyy puutaloja, jotka ovat peräisin 1700- ja 1800-luvuilta.
Tammisaari muodostaa Porvoon ohella poikkeuksen siten, ettei sen asemakaavaa ole muutettu säännölliseksi ruutuasemakaavaksi.
Tammisaaren vanhasta kaupungista löytyy Raippatori-niminen aukio, jonne suuntaan ensimmäisenä. Nimi paikalle on syntynyt siitä, että täällä pantiin täytäntöön raippatuomion saaneiden rikollisten tuomio sitomalla heidät häpeäpaaluun, joka toimi samalla varoituksena muille. Käytäntö oli voimassa 1700-luvun alulta aina 1840-luvulle asti. Paalu, johon rikolliset tuona aikana kiinnitettiin löytyy keltaisen puutalon edustalta.
Sardinialaisen arkkitehdin kynästä
Kesäkuun neljäntenätoista päivänä vuonna 1821 kello 04, Tammisaaren kirkon paanukatto syttyy palamaan. Kahdenkymmenen vuoden rakennusurakan tulokset häviävät silmistä ja piispa Gezeliuksen ylistämä suuri ja kaunis harmaakivikirkko on enää muisto. Ainoastaan alttarikokonaisuus ja joitain yksittäisiä esineitä saadaan pelastettua. Paikalle päätetään rakentaa Charles Bassin piirustusten mukaan uusklassinen kirkkorakennus.
Sardinialaissyntyinen Bassi oli ensimmäinen Suomessa vakinaisesti toiminut arkkitehti, joka oli mukana suunnittelemassa useita suomalaisia uusia kirkkoja. Hän laati piirustukset myös Turun Akatemian tähtitornille. Piirustukset kuitenkin hylättiin Bassin suureksi pettymykseksi. Turun observatorion sai lopulta tehtäväkseen Carl Ludvig Engel, jonka varjossa Bassi joutui toimimaan.
Nykyisen Tammisaaren kirkon jykevä torni kohoaa 41,5 metrin korkeuteen. Sisältä löytyy monenlaista arvokasta esineistöä, muun muassa ehtoollismalja 1631-luvulta.
Tammisaaren kaupungin vanhimmat osat löytyvät kirkon ja Ison Kirkkokadun ympäristöstä, jonka katulinjat ja tonttijaot ovat peräisin 1550-luvulta.
Käsityöläisten vanha kaupunki
Tammisaaren kaupungin kaupankäyntiä hankaloitti 1600-luvulla valtion sääntely ja holhous, mikä vaikutti olennaisesti muun muassa ulkomaankaupan harjoittamiseen. Seuraavalla vuosisadalla kaupankäyntiä kuitenkin helpotettiin. Tammisaaresta alkoi muodostua 1700-luvun lopulla käsityöläisten kaupunki. Tästä ajasta kertoo vanhasta kaupungista löytyvien katujen nimet, kuten Nahkurinkatu, Hansikkaantekijänkatu ja Sepänkatu.
Käsityöläisille asetettiin määräys ripustaa työpajojensa oviin kilvet, joista ilmeni mitä he tekivät. Siniseen taloon kiinnitetty kyltti paljastaa, että tämä katu on saanut nimensä hatuntekijän mukaan.
Tammisaari on ollut myös kansainvälistä mainetta niittäneen taiteilija Helene Schjerfbeckin kotipaikka kahdenkymmenen vuoden ajan. Modernistisena kuvataiteilijana tunnetun Schjerfbeckin asuintalo sijaitsi Raaseporinkadun ja Pitkäkadun kulmassa.
Helene Schjerfbeckiä on kuvattu luonteeltaan omalaatuiseksi, vaatimattomaksi ja syrjäänvetäytyväksi. Tästä kertoo hyvin hänen esittämänsä toive hyvälle ystävälleen: ”Kunpa ihmiset armahtaisivat minua ja unohtaisivat”.
Schjerfbeckillä oli tapana vierailemaan mennessä viedä mukanaan pieniä piirustuksia. Onnekkaita ovat ne, jotka sattuivat pitämään nuo piirustukset säilössä, sillä nykyisin tämän seitsemän vuosikymmentä toimineen taiteilijan töistä maksetaan miljoonia.
Vaikka Tammisaaren kaupunki paloi vuonna 1821, sen kaupunkirakenne on säilynyt lähes muuttumattomana. Vuosisadan puoliväliin mennessä Tammisaaressa asui noin 1500 ihmistä. Kunnostamisen ansiosta vanhan kaupungin asuin- ja ulkorakennuksia ja pihoja on saatu säilytettyä tähän päivään.
Salaperäinen tiilitalo
Merenrannan tuntumasta löydän punatiilisen rakennuksen. Mietin, mikäköhän tässä on aikanaan ollut?
Asiaa tutkimalla saan selville, että tämä kolmikerroksinen talo rakennettiin 1903 venäläisen seurapiirin kylpyläksi. Rakennuksessa on toiminut myös kaupungin yleinen sauna. Talon on suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer, joka on suunnitellut myös muun muassa Ateneumin taidemuseon Helsingissä. Tammisaaren Raatihuoneentorin laidalla sijaitseva uusrenessanssinen, entinen kaupungintalo on saanut nykyisen ulkoasunsa niin ikään Höijerin suunnitelmien pohjalta.
Kaupunkihistorian traagisin aika
Tammisaaren kaupunkihistorian traagisin aika ajoittuu Suomen sisällissodan aikaan 101 vuotta sitten. Silloin yli 8500 punavankia suljettiin Tammisaaren Dragsvikiin vankileirille puutteellisen vesi- ja ruokahuollon varaan.
Epäinhimillisen kohtelun ja heikon ravinnon ja hygienian johdosta useita satoja vankeja kuoli tai heidät surmattiin teloitusryhmän edessä. Parannuksia olosuhteisiin tehtiin vasta pakon edessä, kun tiedot tästä inhimillisestä katastrofista vuotivat ulkomaiselle lehdistölle.
Tammisaaren saariston kansallispuisto
Tammisaaren vanha kaupunki laskeutuu viuhkamaisesti alas meren rantaan.
Tammisaaren saariston kansallispuisto sijaitsee keskustasta meriteitse noin 18 kilometriä etelän suuntaan. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1989 ja se on suuruudeltaan 52 neliökilometrin kokoinen alue. Sen avulla suojellaan alueen veden päällistä ja alaista maailmaa.
Kiipeämällä Älgon saaren näköalatorniin, avautuu näköala koko Tammisaaren saariston kansallispuistoon.
Mielenkiintoinen paikka on myös aarnimetsäinen Jussarön saari, josta ensimmäiset maininnat on löydetty jo 1200-1300 -luvulta Tanskan kuningas Valdemarin maakirjan reittiselostuksesta. Jussarö on ollut solmukohta useille väylille ja se on toiminut satamana 700 vuoden ajan. Saarella on sijainnut myös malmikaivos. Rautamalmiesiintymillä oli kuitenkin se huono puoli, että ne saivat kompassit sekoamaan, mikä saattoi olla kohtalokasta meriympäristössä.
Vuodesta 1930 aina 2011 asti, Jussarössa oli merivartioasema, jonka toiminta kehittyi salakuljetuksen estämisestä kohti meripelastus- ja rajavartiointitoimintaa.
Kansallispuiston luonto on monipuolista: vedenalaisia levävyöhykkeitä, graniittisia kallioluotoja, fladoja ja harvinaisia kasvilajeja. Kansallispuiston eteläisellä alueella esiintyy harmaahyljeyhdyskuntia ja se on myös pesivän ja muuttavan merilinnuston kannalta tärkeää aluetta.
Vaikka merenrannalla on hyytävän kylmä, jään vielä hetkeksi kuvaamaan kahden joutsenen liikkeitä. Kevät näkyy tulevan vauhdilla ja sen myötä myös meri alkaa sulamaan vähitellen. Silloin on hyvä hetki lähteä tänne rannikolle ajan kanssa uudelleen. Tammisaaren vanhasta kaupungista on ainoastaan lyhyt matka ihailemaan keväistä kukkaloistoa Ramsholmenin puistometsään.
Lue myös juttu rannikon keskiaikaisten linnojen tarunhohtoisesta menneisyydestä!