Euroopassa kolmesataa vuotta kestäneet noitavainot käynnisti 1400-luvulla syntynyt noitateoria, jonka mukaan noidat toimivat yhdessä paholaisen kanssa toteuttaen tämän käskyjä.
Suomessa noituussyytöksien syntymistä edisti väestön, erityisesti talonpoikien köyhtyminen. Käynnissä oli 1550-1650 niin taloudellinen, sosiaalinen kuin myös poliittinen murros. Sotia ja kasvavaa hallintoa rahoitettiin tilallisilla. Talonpoikien verot kasvoivat ja toisaalta aatelisten oikeuksia verottomaan maahan lisättiin. Taloudellisia takaiskuja seliteltiin noituudella ja käytettiin hyväksi riitatilanteissa. Musta magia saattoi olla tuolloin myös keino lisätä menestymisen mahdollisuuksia. Usein taustalla oli sosiaalisia ristiriitoja. Ne syntyivät aikana, jolloin kansalaisten yhteisöllisyys alkoi vähenemään.
Noitavainot Suomessa käynnistyivät 1666 Ahvenanmaalta, joka kuului Turun hiippakuntaan. Sinne se levisi silloisen Tartossa opiskelleen tuomarin Nils Psilanderin mukana, joka oli ammentanut oppinsa saksalaisesta noitatutkimuksesta. Psilanderin aloitteesta syntyneet noitaoikeudenkäynnit käynnistivät traagisen ajanjakson. Vuosien 1670-1680 välillä yli kahtasataa suomalaista syytettiin noituudesta. Kaiken kaikkiaan vuosien 1500-1700 -luvun aikana noituudesta ja taikuudesta oli syytettynä kaksituhatta suomalaista. Suomen alueella noitavainot keskittyivät erityisesti ruotsinkielisille seuduille Ahvenanmaalle ja Pohjanmaalle. Arviolta kaksi kolmasosaa oikeudenkäynneistä käytiin kuitenkin Pohjanmaan, Varsinais-Suomen ja Alasatakunnan alueilla.
Pelätyn noidan kotiseudulla
Kerjuulla kiertäneitä pahamaineisia noitia tiedettiin eläneen erityisesti Alasatakunnan seudulla. Reilu kolme ja puolisataa vuotta sitten täällä Tyrvään seudulla asui yksi aikansa pelätyimmistä noidista.
Lähdin ajelemaan kohti näitä historiallisia tapahtumapaikkoja, vaikken tarkkaan oikein tiennyt mitä olin etsimässä. Hiljaisessa, peltoaukeamien ympäröimässä kylässä pakkanen on peittänyt kasvillisuuden lumivalkoiseen kimallukseen ja ikivanhoilta näyttävät piharakennukset henkivät menneestä ajasta. Tuo mennyt aika oli kohtalokas erityisesti täällä Liitsolan kylässä eläneelle ja noituudesta syytetylle Valpuri Kynille.
Tiedot hänestä pohjautuvat kuulustelupöytäkirjoihin, joista osa on säilynyt. Niiden säilyminen on pieni ihme, sillä Turun palossa sekä muissa vahingoissa hovioikeuden arkisto on näiltä ajoilta pääosin tuhoutunut. Onni onnettomuudessa, sillä kuulustelupöytäkirja ehdittiin julkaista tärkeimmiltä osiltaan Turussa ilmestyneessä sanomalehdessä Åbo Tidningarissa vuonna 1795.
Valpurin noitavoimia pelätiin
Valpuri Kynin väitettiin olevan noitien sukua. Outoja asioita tapahtui hänen lähellään. Kyläläiset pelkäsivät Valpuria, jonka uskottiin pahojen voimien kautta saavan tuhoa aikaan.
Hänen väitettiin olevan vastuussa muun muassa silloisen kirkkoherra Simo Mikaeliksen karjakuolemista ja käyttäneen apunaan Kerttu Tuomaantytärtä, joka palkkioksi karjan myrkyttämisestä sai kaulaliinan ja lupauksen kaatumatautinsa parantamisesta.
Kirkkoherran terveys alkoi horjua samaan aikaan kun Valpuria alettiin saattaa vastuuseen teoistaan. Valpurin kerrotaan olleen aikaisemmin epäiltynä Esko Niilonpojan noitumisesta ja joutumisesta hukkumakuoleman uhriksi.
Valpuri kuului kerjäläisnoitiin ja maankiertäjiin, joita liikkui erityisesti 1600-luvun puolivälissä Alasatakunnassa. Lautamiesten todistusten mukaan Valpurin kerrottiin toimittaneen kylään susia ennen kerjuulle tuloaan. Jotta hän rauhoittaisi sudet, oli hänelle annettava syödäkseen mitä hän halusi.
Kristillisissä kertomuksissa susi liitetään usein pahoihin voimiin ja tämä on saattanut olla omiaan vahvistamaan ihmisten käsityksiä noidista tuona aikana.
Valpuri joutui syytettynä niin sanottuun vesikokeeseen Aurajokeen. Vesikokeessa syytetyn kädet ja jalat sidottiin yhteen ja hänet paiskattiin veteen. Jos hän kellui, paholaisen kerrottiin auttavan häntä ja jos taas hukkui, oli hän syytön. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut hukuttaa, vaan syytetty kiskottiin takaisin rannalle kokemaan tuomionsa. Valpuri tuomittiin kuolemaan vuonna 1635. Kuolemantuomio lievennettiin kuitenkin myöhemmin piiskarangaistukseksi ja karkotukseksi. Karkotustuomiostaan huolimatta Valpurin tiedetään jääneen viettämään kiertolaiselämää Ala- ja Yläsatakuntaan sekä Sääksmäen kihlakunnan alueelle.
Valpurin koettelemukset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Hän joutui uudestaan oikeuden eteen vuonna 1649 järjestetyillä ylimääräisillä käräjillä. Kahden todistajan mukaan Valpuri oli kertonut aikaisemmin eräille ihmisille aaveen metsässä kertoneen hänelle, että hänen aikansa alkoi lähennellä loppuaan. ”Kaikki paha, mitä hän toivoo, heti tapahtuu ja todeksi käy”, pöytäkirja kertoo.
Kirkon puhdasoppisuusvaatimukset riisuivat kansanuskoa
Taikuuden muuttuminen lainvastaiseksi johtui uskonnollisen toisinajattelun kriminalisoinnista. Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkon tuomiovalta väheni ja valtio alkoi valvoa puhdasoppisuutta. Samalla se takasi sen, että kurinpidolliset sakot ohjautuivat kruunulle kirkon sijasta. Uudet säädökset mahdollistivat sen, että vakavista uskonrikkomuksista ja jumalanpilkasta saattoi saada kuolemantuomion. Kirkon pyrkimys oli pitää luterilainen usko puhtaana muista vaikutteista. Luterilainen kirkko ei hyväksynyt vanhaan kansanuskoon liittyviä loitsuja ja myös hyvää tarkoittava taikominen tulkittiin noituudeksi. Puhdasoppisuuden ajan haaste oli kansan uskonnollinen ja moraalinen yhdenmukaistaminen. Lukutaidon opetuksella haluttiin varmistaa se, että jokainen kykeni omaksumaan oikean uskon. Valtio myönsi kirkolle verotusoikeuden, joka mahdollisti kansanopetuksen toteuttamisen sekä lukutaidon yleistymisen.
Tämä Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on ollut olemassa jo Valpuri Kynin elinaikana, sillä kirkon rakennusajankohdaksi on arvioitu 1510-luku. Kuusisakarainen heksagrammi kirkon kummallakin sivulla on hyvä esimerkki siitä, että noituususko oli totisinta totta aikalaisilleen. Heksagrammi on kristillinen symboli, jolla pyrittiin suojaamaan kirkkoa pahoilta hengiltä.
Noituusoikeudenkäynnit
Yhteisön sosiaaliset jännitteet ja niiden purkautuminen näkyivät noituussyytöksinä ja oikeudenkäynteinä. Suomessa, toisin kuin muissa maissa, enemmistö noituudesta syytetyistä oli miehiä. Kun valtio ja kirkko yhdistivät voimansa ihmisten uskon ja tapojen valvomisessa, noitaoikeudenkäynnit lisääntyivät. Ne noituusoikeudenkäynnit, jotka laitettiin vireille, edistivät käsityksiä noituudesta vahingonteon selittäjänä. Kynnys noituuskanteen nostamisesta madaltui. Näin turhanpäiväinenkin riita saattoi johtaa käräjille.
Noitateorian syntymistä edisti kidutus, jolla saatiin noituudesta syytetyt tunnustamaan. Vaikka Ruotsin valtakunnan maalaissa ja tuomarinohjeissa kidutus oli kielletty, suurien vainojen aikana siitä tuli osa tutkintaa hovioikeuksissa sekä erikseen perustetuissa noitakomiteoissa.
Paraisten noitavuorella
Menneellä viikolla yritin kuumeisesti selvittää sitä missä noituustuomiot on toimeenpantu Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan alueella, josta jälkimmäinen oli Valpuri Kynin asuinseutua. Valpurin kohtaloon palaan vielä tuonnempana.
Noitien teloituspaikkojen löytäminen olikin helpommin sanottu kuin tehty. Jotain sain kuitenkin selville. Perimätiedon mukaan Paraisilla on paikka nimeltä Noitavuorenniemi, Häxbergsudden, jossa noituudesta syytetyt heitettiin mereen vesikokeeseen. Väitetään myös, että viimeinen noita näki päivänvalonsa juuri täällä petäjäisellä, jyrkkäkallioisella niemellä.
Koska Paraisille ajaa meiltä kotoa vain vajaassa tunnissa, lähdin ajamaan kohti saaristoa. Noitavuori löytyy lopulta Skråbbontien päästä, paikallisen lammastilan vierestä. Niemelle kapuaminen kivikkoisen kallion lomasta palkitaan ja eteeni avautuu talvisen kaunis merimaisema. Näkyvyys merelle on kuitenkin väkevän sumun tähden heikko. Mystisen utuinen tunnelma saa mielikuvitukseni valloilleen. Minkälaisia tarinoita noituudesta syytetyiden takana oli ja mikä oli maan ja merenpinnan suhde toisiinsa silloin? Toisin sanoen, kuinka korkealta syytetyt tippuivat alas ja olisiko kukaan pystynyt selviytymään vesikokeesta hengissä?
Paraisilla oli 1500-luvun puolivälissä 103 kylää, 359 tilaa ja noin 2200 asukasta. Turunmaalla asuvien pääelinkeinona oli tuolloin usein maanviljely. Seuraavan vuosisadan loppupuoli toi mukanaan Suomeen kylmiä, sateisia kasvukausia, jolloin sato jäi minimiin. Maahan tuli äärimmäinen nälänhätä. Lienee selvä, ettei tilanteeseen kaivattu lisää heikennystä noituuden tai minkään muunkaan syyn tähden.
Noituustuomiot ja Valpuri Kynin kohtalo
Oppineiden suhtautuminen taikuuteen tiukkeni 1600-luvulla Ruotsin valtakunnassa. Siitä voitiin tuomita kuolemaan, mikäli noituudella oli aiheutettu toisen ihmisen kuolema. Tuomioksi määrättiin mies teilipyörän päällä runneltavaksi ja nainen roviolla poltettavaksi. Suomessa ei tiettävästi kuitenkaan poltettu ketään elävältä. Suurin osa noitasyytöksistä kaatui todisteiden puutteeseen. Alioikeuksissa vuosina 1526-1689 arviolta sata ihmistä tuomittiin kuolemaan noituuden tai taikuuden vuoksi. Kaikkia syytettyjä ei ole kuitenkaan tilastoitu ja suurin osa hovioikeuden tuomioista lopulta lievennettiin. Viimeiset noitaoikeudenkäynnit tapahtuivat 1700-luvulla.
Noitavainojen syntymiseen vaikutti varmasti moni asia. Taloudellisesta niukkuudesta johtuva valtataistelu saattoi johtaa ihmisten riitaantumisherkkyyteen, joka sitten kärjistyi perättöminä ilmiantoina. Kirkolle noituus tarjosi syyn pitää kansa ruodussa ja oikeassa opissa. Valtio taas saattoi hyötyä noituustuomioista tulleista sakkomaksuista, noituudesta tuomitut kun eivät useinkaan olleet kaikkein köyhintä kansanosaa. Vaikka kaikki eivät tuonakaan aikana uskoneet noituuteen, saattoi yhteisen vihollisen löytyminen jollakin tapaa myös yhdistää kansalaisia.
Moni noituudesta syytetty jäi jatkamaan elämäänsä. He selvisivät elossa, mutteivat ehkä ennallaan. Syyttömänä syylliseksi joutuneen luottamus yhteisöönsä sai todennäköisesti pysyvän kolhun. Mitä tulee Valpuri Kyniin, hän oli oikeuden mukaan tuomiostaan huolimatta jatkanut kiertelyä, noituuden töitä ja aiheuttanut monen kuoleman. Valpuri kielsi loppuun asti syyllisyytensä rikoksiin. Vaikka todistusaineisto häntä vastaan oli heikkoa, silloisen oikeustavan mukaan kaksi riippumatonta ja valan vannonutta todistajaa riitti vakuuttamaan toista. Puhtaaksikirjoittamaton konseptituomiokirja vuodelta 1665 kertoo, että Valpuri Kyni poltettiin lopulta roviolla.
Alasatakunnassa Huittisten kaupungissa on paikka nimeltä Teileinmäki, joka on todennäköisesti yksi niistä paikoista, joissa noituudesta tuomitut kokivat loppunsa. Jostain syystä Valpurin tuomio pantiin kuitenkin toimeen Hämeenlinnassa. Missä siellä, se jää ehkä ikuiseksi arvoitukseksi.
Taianomaista joulua kaikille Retkihetki-blogin lukijoille!