Alkukesän retkeni suuntautuu kaupunkipuiston kirkasvetisten lampien rannalta keskelle vehreää lehtometsäistä luonnonsuojelualuetta. Menneinä aikoina paikka on ollut rauhoitusalueena hyvä virkistyskohde myös renessanssiajan kruunupäille. Miekkataisteluiltakaan on tuskin vältytty, etenkin silloin kun hyökkääjät lännestä rantautuivat alueelle tuhansien sotilaiden voimin. Luonnonsuojelualueelta tullessani piipahdan vielä naapurikaupungin erikoislaatuisessa puistossa, jonne vierailu kannattaa ajoittaa juuri nyt.
Runsaan 17 hehtaarin suuruisesta Turun urheilupuistosta löytyy Turusta kotoisin olleen Paavo Nurmen mukaan nimetty stadion sekä useita erilaisia liikuntapaikkoja. Osa näistä on ympärivuotisessa käytössä. Puiston ympäri kiertää myös Karikon lenkki -niminen kuntorata.
Turussa urheilupuiston suunnittelu alkoi jo 1800-luvulla. Kun kaupungin asukasluku alkoi kasvaa, kasvoi tarve myös uudelle virkistysalueelle. Idea urheilupuiston perustamisesta tuli turkulaisilta opiskelijanuorilta, jotka olivat nähneet niitä Englannissa ja Saksassa. Urheilupuiston perustamishanketta edisti erityisesti Turun kaupungin ensimmäinen kaupunginlääkäri Axel Spoof, joka ehdotti puiston sijainniksi Samppalinnanvuorta.
Alue vuokrattiin vuonna 1893, kaupunginvaltuuston päätöksellä, 25-vuodeksi Turun Urheilunystäväin yhdistykselle. Sopimusehtona oli alueen kunnostaminen puistoksi sekä kahvilan rakentaminen.
Puiston perustaminen tiesi suurta työmäärää. Puistoon istutettiin tuhansia puita, joista valtaosa tuli kaupunkilaisten lahjoittamina.
Työ jatkui useita vuosia ja kaiken kaikkiaan alueelle kuljetettiin multaa satoja tuhansia hevoskärryllisiä. Kallioilla olevat lammet täytettiin mullalla. Nykyiset alueen lammet on tänne varta vasten rakennettu. Lampien vesi on niin kirkasta, että niistä voi nähdä suoraan pohjaan. Oiva paikka vaikka pienelle kesäpiknikille!
Urheilupuistossa käyskentelyn jälkeen jatkan matkaani lähellä sijaitsevalle luonnonsuojelualueen luontopolulle.
Katariinanlaakso sijaitsee Turussa, Kaarinan kaupungin tuntumassa. Aluetta vierustaa Rauvonlahti, joka kuuluu Natura 2000-verkostoon. Verkoston avulla pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuutta luontotyyppien ja lajien suojelun avulla. EU-maat voivat ehdottaa kohteita verkostoon ja päätökset alueista tekee Euroopan komissio.
Katariinanlaakson luonnonsuojelualue ulottuu noin 17 hehtaarin kokoiselle alueelle, jossa kasvaa runsaasti jalopuita. Luonnonsuojelualueella kulkee noin parin kilometrin pituinen luontopolku, jota pitkin lähden kulkemaan.
Polun varrella kiinnitän huomioni valtavan kokoiseen puunrunkoon, joka on lappeellaan maassa. Sen vuosirenkaiden laskeminen kävisi jo työstä.
Prinsessan oivallus
Paikan nimen Katariinanlaakso, arvellaan juontavan juurensa kauas, 1500-luvulle asti.
Suomen herttuaan Juhana kolmannen puoliso oli Puolasta kotoisin ollut prinsessa Katariina Jagellonica. Prinsessa toi kotimaastaan mukana idean metsäpuistojen perustamisesta. Lähimpiä sopivia alueita alettiin etsiä Turusta linnanherrojen rauhoitusalueiksi.
Arvellaan, että alue on saattanut saada nimensä juuri kyseisen puolalaisprinsessan mukaan.
Katariinan kivellä
Tarinat kertovat, että Suomen herttuattarena toiminut Katarina Jagellonica teki tänne ratsastusretkiä yhdessä hoviväkensä kanssa. Tämä luonnon muovaama ”eväspöytä” tunnetaan täällä Katariinan kivenä.
Juhana herttuan hovinelämän ansiosta myös renessanssiajan Suomessa alettiin kiinnittää huomiota tarjoiluun, pöytäastiastoon ja ruokailutapoihin. Olipa hoviväen piknikpöydässä sitten mitä herkkuja tahansa, niitä saatettiin syödä jo Katarina Jagellonican myötäjäisarkussa mukana tulleilla haarukoilla.
Tammimetsien vikkelä asukas
Metsässä kulkiessani merkillinen rapina herättää kiinnostukseni. Samassa pieni orava juoksee puun runkoa pitkin minua kohden, ilmiselvästi kuvauspalkkio mielessään.
Oravanpoikasia syntyy ensimmäisen kerran vuodessa huhti-toukokuussa, jolloin syntyy keskimäärin viisi poikasta. Syntyessään ne eivät kuule, eivätkä näe, eikä niillä ole karvapeitettä. Oksista, yleensä korkealle puuhun tehty pesä on eristetty taidokkaasti lehdillä, sammaleilla ja heinillä.
Onpahan orava päässyt mukaan lauluihinkin, kuten vaikka Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä pohjalta syntyneessä Oravan laulussa.
Orava on ollut muinoin myös tärkeä riistaeläin. Sen nahkoja myytiin Euroopan turkismarkkinoille ja turkikset toimivat vaihdon välineinä. Alun perin Suomen raha-sanalla on tarkoitettu juuri oravannahkaa. Oravanahoilla maksettiin myös veroja 1400-luvulla. Onneksi metallirahan käyttö yleistyi ja nyttemmin näiden pörröhäntien touhuja voi seurata niin metsissä kuin kaupunkikeskustoissakin.
Tärkeä luonnonsuojelukohde
Katariinanlaakso on tärkeä luonnonsuojelukohde muun muassa sen tähden, että täältä löytyy kasvistoltaan rikkaita ketoja, runsaasti selkärangattomia eläimiä, yksi Suomen laajimmista tammimetsiköistä sekä tammen kanssa symbioosissa elävä sienilajisto. Puun rungoissa ja lehvästöissä elää myös huomattava määrä hyönteislajeja.
Vanhojen tammien lisäksi Katariinanlaaksossa kasvaa metsälehmuksia, lehtokasveja sekä lehtometsien sammaleita.
Historiallinen maihinnousupaikka
Katariinanlaakson luonnonsuojelualueen reitti vie Rauvonlahden rannalle, johon liittyy historiallisesti keskeisiä tapahtumia.
Vuosina 1523-1560 hallinnut Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa oli testamentannut nuorimmalle pojalleen Kaarle Herttualle oman herttuakunnan ja vanhimmasta veljestä Erikistä tehtiin kuningas. Kahdeksan vuotta myöhemmin aateliston kapina johti Erikin syrjäyttämiseen ja keskimmäisen veljen Juhanan kruunajaisiin.
Juhana III yritti rajoittaa nuorimman veljensä Kaarle herttuan valtaa, joka oli ollut johtamassa kapinaa Erik-veljeä vastaan. Juhanan ja Kaarlen välit olivat kaunaiset. Erimielisyydet jatkuivat Juhanan kuoleman jälkeenkin kun valtaistuimen peri Juhana kolmannen poika Sigismund.
Sigismundia pidettiin Ruotsin ylimystön keskuudessa ulkomaisena harhaoppisena. Hänet pakotettiin allekirjoittamaan sopimus, jossa hän myönsi Ruotsin protestanttiseksi valtioksi. Suomessa taas aatelisto ja porvaristo oli Sigismundin kannalla. Puola-Liettua unionin katsottiin paitsi auttavan kauppaa myös tuovan turvaa Venäjää vastaan.
Kun Kaarle herttua nimitettiin valtionhoitajaksi, hän vaati Suomen käskynhaltija Klaus Flemingiä omaksi, eikä Sigismundin alaiseksi. Tämä erimielisyys ajoi maan sisällissotaan.
Sodan ratkaiseva vaihe oli Stångebron taistelu, jossa Sigismundin joukot kärsivät tappion. Kaarle herttua purjehti Suomeen ja nousi maihin täällä Katariinanlaakson rannalla 6000 miehen sotajoukkojen voimin rangaistakseen Sigismundia kannattavia aatelisia. Kuuden kilometrin matkan takana oleva Turun linna vallattiin ja vastarinta mestautettiin Turun Vanhalla Suurtorilla 421 vuotta sitten. Kaarle Herttua sai lopulta itselleen kruunun ja vallan.
Lintujen suosima lahti
Rauvonalahden ruovikot ja rantapensaikot ovat pikkunisäkkäiden, erilaisten hyönteisten ja sammakoiden elinpiiriä. Lahdella nähdään pesimälinnuston ohella myös runsaasti muuttolintuja.
Jään katselemaan sinisorsanaaraan uiskentelua, joka aika ajoin painaa päänsä sukelluksiin ruokaa etsien.
Sinisorsa, joka tunnetaan toiselta nimeltään heinäsorsana, tekee muuttomatkoja Länsi- ja Keski-Eurooppaan ja eteläiseen Skandinaviaan. Pieni osa linnuista jää kuitenkin talvehtimaan Suomen sulavesiin. Sinisorsa on Suomen yleisin sorsalaji ja pesiviä pareja on peräti 200 000. Sinisorsan pesä saattaa olla toisinaan kaukanakin vedestä. Huhtikuussa lintu pyöräyttää keskimäärin 8 munaa. Pienet poikaset saavat ilmaa siipiensä alle yleensä noin parin kuukauden kuluttua kuoriutumisesta.
Mikä ihme lepää kivellä?
Meren rannassa istuskellessani kohtaan kiven päällä epätavallisen näyn; pienen ja silminnähden kastuneen lepakon. Vesisiippaa muistuttava lepakko vaikuttaa aluksi elottomalta, mutta hetken päästä se jo oikoo siipiään. Liian lähelle en viitsi mennä, saati koskea, sillä lepakot saattavat kantaa rabiesta, joka voi olla vaarallinen ihmiselle.
Kooltaan noin viisisenttinen vesisiippa on nisäkäs, joka viihtyy metsissä, puistoissa ja vesistöjen läheisyydessä. Se saalistaa ruokansa ilmasta, vedestä tai kasvien pinnoilta. Päiväpiilona sille toimivat esimerkiksi puunkolot tai siltojen rakenteet. Pää alaspäin nukkumisessa lepakkoa auttaa varpaiden lukkiutuvat jänteet ja verenkierto, jonka ansiosta veri ei pakkaudu päähän.
Lepakoilla on luonnossa tärkeä merkitys, sillä ne pölyttävät ravintokasveja ja syövät suuria määriä tuhohyönteisiä vuodessa. Yöllisen liikkumisen mahdollistavat korkeat ultraäänet, joita se päästää. Ääni-impulssien takaisin kimpoamisen kestosta lepakko pystyy arvioimaan kohteen etäisyyden.
Kuumanakin kesäpäivänä Katariinanlaakson metsä tarjoaa vilvoitusta ja täällä on miellyttävämpi kävellä kuin suorassa auringon paahteessa. Luontopolun kulkee melko lyhyessä ajassa, mutta maasto on vaihteleva ja mielenkiintoinen, joten polun varrelle on kiva jäädä aika ajoin istuskelemaan ja vaikka kuunteleman lintujen sinfoniaa. Eriskummallisilta kuulostavat lintujen äänet tekevät paikasta vähän eksoottisenkin.
Katariinanlaakson luontopolun päätyttyä lähden ajamaan vielä noin viidentoista kilometrin päähän Raisioon.
Kukkameri kaupungin keskellä
Raision kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsee lähes viiden hehtaarin suuruinen alppiruusupuisto. Puisto on perustettu 21 vuotta sitten ja täältä löytyy niin kotimaisia kuin myös ulkomaisia alppiruusuja. Alppiruusupuistoon on istutettu kasveja kaupunkilaisten talkootyönä. Osa alppiruusuista on nyt jo auennut.
Nimestä huolimatta alppiruusu ei ole sukua ruusukasveille, vaan kuuluu kanervakasvien heimoon. Luonnonvaraisina alppiruusuja kasvaa muun muassa Himalajan, Korean ja Japanin vuoristoseuduilla. Usemmat alppiruusut menestyvät parhaiten happamassa maaperässä. Osa taas tarvitsee runsaskalkkisen kasvualustan. Alppiruusujen koko vaihtelee suuresti aina pienistä varvuista korkeisiin puihin. Suomeen sääolosuhteisiin sopivia alppiruusulajikkeita alettiin kehitellä 1970-luvuilla. Jalostuksen onnistumista pidettiin silloin vielä hyvin epätodennnäköisenä.
Raision alppiruusupuistoon on istutettu 1400 alppiruusua. Eri lajikkeita täältä löytyy 123. Alppiruusujen lisäksi täällä kasvaa kosteikkokasveja, köynnöksiä, perennoja sekä saniaisia. Löytyy täältä pieni lammikkokin.
Valkoinen alppiruusu, johon silmäni heti kiinnittyi, on ilmeisesti lajikkeeltaan P. M. A. Tigerstedt, suomalaisen professorin ja kasvinjalostustieteilijän mukaan.
Nämä kaikki luontokohteet, joissa tänään vierailin ovat melko lähellä toisiaan. Alppiruusut kukkivat touko-heinäkuun välillä, joten nyt on otollinen hetki tulla katsomaan näiden kasvien kukkaloistoa. Aika kuluu takuulla siivillä ja liikunnan virkistävä vaikutus korostuu vaihtelevan maaston ja luontomaisemien ansiosta.